Ihmisen parhaat ystävät tekevät tärkeitä töitä, muuttaen pysyvästi ihmisten elämiä.
Terapiakoira Tibi
Kun kuukauden ikäinen hylätty Tibi-koira löydettiin Romanian Craiovan kaupungista ja vietiin eläinsuojaan Vier Pfoteniin, löytöeläinkodissa huomattiin pian, että koira oli huomattavan älykäs. Se oli juuri sellainen koira, jota he olivat etsineet. Sellainen, joka sopisi avuksi Down-lapsille, autistisille sekä muille erityistarpeisille lapsille. Vuonna 2004, kun tämä sekarotuinen koira oli noin vuoden ikäinen, Vier Pfotenin psykologit ja koirankouluttajat harjoituttivat Tibiksi nimeämäänsä koiraa tehokkaasti puolen vuoden ajan. Nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin, Tibi on auttanut yli kahtakymmentä erityistarpeista lasta.
Yksi heistä on Nicu, jolla on musta, kihara tukka ja vaalea iho. Kun Nicu astuu Vier Pfotenin terapiahuoneeseen, hän huutaa ”Buna ziuuuuaa! (Moooii!)” ja kun hän huomaa nelijalkaisen ystävänsä, hän kutsuu tätä ”Tibiiiii!”. Koira säntää hänen luokseen iloisesti häntäänsä heiluttaen. Kun Nicu aloitti ohjelmassa kolme vuotta sitten hän oli erittäin pelokas ja ujo. Hänellä oli myös vaikeita puhe- ja motorisia ongelmia. Tibi oli mukana Nicun terapiaistunnoissa, ja näistä kahdesta tuli parhaat kaverukset. Nykyään Nicun liikkeet ovat koordinoidumpia ja luonnollisempia. Hän osaa kuunnella paremmin muiden puhuessa hänelle ja osaa myös huolehtia itse omista perustarpeistaan. ”Muut lapset usein pilkkasivat Nicua”, Nicun psykologi Victor Chitic kertoo. ”Tibistä hän on löytänyt ystävän, joka ei milloinkaan arvostele tai kritisoi häntä. Tibin ansiosta Nicu jättää ujoutensa ovelle.”
Lukukoira Börje
Börje on Suomen ensimmäinen kirjastokoira.
Kuva: Juho Kuva
Suurin osa ihmisistä ei pidä siitä, että heidän olkansa yli luetaan – ellei kyseessä ole pieni valkoinen maltankoira Börje. Börje on R.E.A.D.-koulutettu lukuterapiakoira, ensimmäinen laatuaan Suomessa.
Börje aloitti työnsä kirjastokoirana Espoon Tapiolan kirjastossa vuoden 2011 kesäkuussa. Se on menestyksekkäästi auttanut monia ihmisiä lukemaan. Börje ei arvostele tai korjaa, vaan se vain istuu ja kuuntelee kun ihmiset lukevat sille. Suurimman osan ajasta Börje istuu omalla jakkarallaan, joka on hieman korkeammalla kuin kirja, jota sille luetaan. Näin Börjekin voi katsella kirjaa ja nauttia lukukokemuksesta.
Intermountain Therapy Animals -järjestö Yhdysvaltain Utahissa käynnisti R.E.A.D.-ohjelman vuonna 1999. Ohjelma on levinnyt jo ympäri maailman. Börjen omistaja Raisa Alameri kiinnostui ohjelmasta vuonna 2010. Alameri oli varma, että hänen koiransa, joka tulee loistavasti toimeen ihmisten kanssa, olisi omiaan tähän ohjelmaan. Börjen kaltaiset lukukoirat testataan aluksi terveyden, turvallisuuden, kykyjen ja luonteen osalta. Alameri koulutti koiraansa Intermountain Therapy Animalsilta saamansa materiaalin avulla, ja Börje sai R.E.A.D.-sertifikaattinsa koulutuksen päätyttyä.
Suuri osa Börjen asiakkaista on lapsia, mutta se on kuunnellut myös monia aikuisia. Jotkut ovat toipumassa aivohalvauksesta, toisilla on huonoja muistoja kouluaikaisista lukuvirheistään. Alameri muistelee erityisellä lämmöllä erästä nelikymppistä miestä, jonka elämän Börje muutti kertaheitolla. Tämä jakeluauton kuljettaja, joka ei ollut lukumiehiä, seurasi kiinnostuneena, kun Börjelle luettiin kirjaston edessä. Yhtäkkiä mies poimi lastenkirjan ja alkoi takellellen lukea sitä ääneen vaiti kuuntelevalle koiralle. ”Tämä oli ensimmäinen kirja, jonka olen ikinä lukenut kannesta kanteen”, mies tunnusti Alamerille.
Se oli jälleen pieni rasti ruutuun Börjelle, mutta miehelle mahtava uusi alku. Hän oli todennäköisesti hävennyt huonoa lukemistaan koko ikänsä.
Setelinhaistaja Balu
Poliisi Bernard Braun taluttaa saksanpaimenkoiransa Balunsisään müncheniläiseen asuntoon. Balulla on ”setelinenä”, ja asunnossa on asunut nainen, jonka epäillään kuuluneenrahanväärennösrinkiin.
Braunin komennosta ”Etsi raha!” Balu ravaa asunnon ympäri haistellen kaapit ja laatikostot. Hyvin nopeasti se nuuskii esiin rahakasoja. Aina löytäessään väärennetyn rahan kätköpaikan se haukahtaa ja istahtaa paikoilleen. Kaikkiaan Balu löytää väärennettyjä seteleitä 36 000 euron arvosta. Entä mitä koira saa palkkioksi löydöstään? Viisi minuuttia leikkiä lempikumipallollaanKoiralle on opetettu juurta jaksain kaikki poliisikoiran tarvitsemat taidot. Balu kykenee ottamaan kiinni karkurin ja tekemään hyökkääjän vaarattomaksi sekä haistamaan huumeita ja muita laittomia aineita euron seteleiden lisäksi. ”Balu on rauhallinen ja ystävällinen”, Braun toteaa ylpeyttä äänessään, ”eikä sitä voi huijata”.
Balu oli Baijerin alueen ensimmäinen koira, jota opetettiin tunnistamaan seteleiden ominaishaju. Poliisivoimat saivat kolme lisäkoiraa samaan tehtävään vuonna 2012. ”Balu nauttii etsinnästä, ja se on hyvä siinä”, Braun kertoo. ”Jos koira pitää hommistaan, se menestyy niissä.”
Syöväntunnistaja Queeny
Budapestin liepeillä sijaitsevassa Gyömrön kaupungissa, lääketieteellisen testaushuoneen lattialla, oli viisi avonaista rasiaa. Jokaisessa oli pala sideharsoa, jossa oli ihmisen puhallusnäyte.
Bordercolliesekoitus Queeny odotti kärsivällisesti oviaukossa kouluttajansa Zuzsanna Szemesin vierellä. ”Etsi!” Szemes komensi koiraansa. Queeny tassutteli huoneeseen ja suoraan rasioiden luo. Se haistoi jokaista pikaisesti ja palasi sitten samoja jälkiä takaisin kuin varmistaakseen valintansa. Kymmenessä sekunnissa Queeny asettui makaamaan yhden rasian eteen. Sitten se loi Szemesiin katseen ja kysyi, valitsiko se oikein. Szemes painoi kädessään olevaa naksutinta, joka kertoi koiralle sen tehneen hyvää työtä. Viiden ihmisen puhallusnäytteestä Queeny oli tunnistanut sen, jonka antajalla on keuhkosyöpä.”Toistaiseksi kokeita tehdään etukäteen testatuilla näytteillä”, Szemes selittää. Seuraavassa vaiheessa koirilla testataan näytteitä ihmisiltä, joilla on sairastumisriski, muttei vielä oireita. Toiveissa on, että Queenyn kaltaiset koirat voisivat varmistaa diagnoosin, joka toistaiseksi onnistuu vain koepalan tai tomografian avulla. Koira olisi nopeampi ja edullisempi ja havaitsisi taudin varhaisemmassa vaiheessa kuin nykyiset menetelmät.
Tällä hetkellä koulutusohjelmaan osallistuu kolme koiraa, jotka ovat kaikki bordercolliesekoituksia. Nämä koirat muodostavat ryhmän, joka osallistuu Budapestin Semmelweisin yliopiston lääketieteen laitoksen kanssa yhteistyössä tehtävään projektiin. Siinä kehitetään tieteellisesti pätevää mittaria koirien tarkkuudelle. Yliopisto kerää aineistoa tuplavarmistettuihin sokkotesteihin. Toistaiseksi tehdyt tutkimukset antavat osviittaa siitä, että koirat tunnistavat 99-prosenttisesti syöpäpotilaan puhallusnäytteen.
Keuhkosairauksien ylilääkäri Magdolna Póczi Kennessey Albertin sairaalasta Unkarin Balassagyarmatista on projektista innoissaan. ”Me tiedämme, kuinka paljon ihmiset käyttävät koirien ilmiomäisiä kykyjä hyväkseen”, hän sanoo. ”Tämä on jälleen uusi yhteistyömuoto.”
Tuhopolttojen paljastaja Eycko
Belgianpaimenkoira Eycko ja sen kouluttaja, ranskalaissantarmi Bruno Roumeau ovat kokeneita kumppaneita tuhopolttotutkinnassa. Eycko on yksi Ranskan kuudesta koirasta, jotka on erikoiskoulutettu tunnistamaan sytytysaineita joita käytetään tahallisissa tulipaloissa, esimerkiksi dieseliä, petrolia tai sytytysnestettä. Paloalueen rojun keskellä kulkiessaan Eycko nuuskii koko ajan edetessään ja työntelee kasoja kuonollaan, jotta löytäisi voimakkaimman hajun sijainnin. Sieltä palo on saanut alkunsa. Kun Eycko löytää paikan, se käy maate. Tutkijat voivat sitten aloittaa selvityksensä, onko kyseessä tuhopoltto. Roumeau kertoo: ”Koirien käyttö tulipalojen tutkinnassa on verrattain uutta Ranskassa, se aloitettiin kolmisen vuotta sitten. Mutta tulokset ovat jo nyt enemmän kuin vakuuttavia.”
Kuulemisen apulainen Pefo
On myöhäinen kesäilta. Monika Rykaczewska tekee ruokaa Varsovan-asunnossaan. Äkkiä puhelin soi olohuoneessa. Hänen kolmevuotias vaalea labradorinnoutajansa Pafo nousee koristaan ja juoksee huoneesta. Hetkeä myöhemmin se palaa kännykkä suussaan ja antaa sen emännälleen. Labradori tekee vain työtään. Pefo on avustajakoira. Se on koulutettu erityisesti Monikaa varten, joka kärsii vaikeasta kuulovammasta. Monika ja Pefo ovat Puolan ensimmäinen pari laatuaan. ”Pefo on minun korvani”, Monika kertoo.
Monikalla on CP-vamma, joka vaikuttaa paitsi hänen kuuloonsa myös koko hänen oikeaan puoleensa. Vuosien saatossa kuntoutuksen ja tahdonvoiman avulla hän on lukenut opettajaksi yliopistossa ja saanut työpaikan toimistovirkailijana. Hän tunsi kuitenkin olevansa eristyksissä ja yksin, vangittuna hiljaisuuteen. Toukokuussa 2011 hän päätti hakea DOGIQ-säätiön kautta avustajakoiraa. Hänen piti osallistua Pefon kanssa erityiskursseille Katowicessa. ”Se ei ollut helppoa”, Monika myöntää, ”etenkin, koska Pefo oli elämäni ensimmäinen koira.”
Monika ei kuule edes kuulolaitteen kanssa kaikkia ääniä, eikä osaa paikallistaa, mistä ääni kuuluu. ”Kun kävelen kadulla ja joku kutsuu minua takaapäin, en reagoi. En kuule takaani tulevia ääniä”, Monika kertoo. ”Pefo kääntää minut kohti minua puhuttelevaa ihmistä. Kun Pefo kuulee Monikan saavan tekstiviestin, se tökkäisee häntä käteen kahdesti. Jos joku koputtaa asunnon oveen, se johdattaa Monikan eteiseen. Jos hän pudottaa jotakin, se varoittaa häntä ja auttaa häntä etsinnässä. ”Kuuleville ihmisille putoavat esineet ovat jokapäiväinen juttu, mutta ennen Pefon tuloa pudonnut esine oli yleensä kadonnut esine”, Monika tunnustaa.
Kuulovikansa vuoksi Monika puhui ennen hyvin monotonisesti, vailla tunnetta. Ei enää. ”Pefon saavuttua ilmaisen iloani ja suruani, sillä tiedän Pefon reagoivan tunteisiini”, Monika iloitsee. ”Pefolta saan päivittäisen muistutuksen rakkaudesta, ystävyydestä ja ehdottomasta uskollisuudesta.”
Lue lisää
13 uskomatonta faktaa, joita et tiennyt koirastasi
Osallistu keskusteluun!