Eläköön Kuuba!

Näetkö tuon?” kuljettajani  Aurelio Rodriguez Estrada kysyy ajaessaan kuusikaistaista Havannan rantaviivaa mukailevaa Malecón-bulevardia pitkin. Istun hänen vieressään ja yritän erottaa Morron linnoituksen, joka rakennettiin 1500- ja 1600-lukujen aikana suojaamaan kaupunkia merirosvoilta.

”Ei, tarkoitin tätä”, Aurelio korjaa ja osoittaa häikäisevän sinisen vuoden 1948 Chevrolet-merkkisen autonsa kojelaudassa olevaa kelloa. ”Näetkö? Se toimii.”

Hänen äänensävynsä vihjaa ihmeestä. Monista kuubalaisista todella tuntuu siltä, että kellot ovat alkanet taas tikittää pitkän horroksen jälkeen. Havannan silmät avautuivat sen jälkeen, kun presidentit Raúl Castro ja Barack Obama aloittivat maiden välisten diplomaattisten suhteiden normalisoimisen joulukuussa 2014.

Puutteen ja kylmän sodan jäänteiden runtelema ilmapiiri on edelleen läsnä, mutta kaupunki hengittää nyt uudella ja vapautuneemmalla tavalla. Millaisia muutoksia se tuo tullessaan? Tietynlainen jännitys varjostaa parhaillaan käynnissä olevaa muutosta. Sen vuoksi monet uteliaat kerääntyvät nyt Havannaan.

Espanjalaiset konkistadorit perustivat Havannan vuonna 1519. Kaupungissa on nykyään 2,1 miljoonaa asukasta. Heidän joukossaan on niin käsityöläisiä, mekaanikkoja, valtion työntekijöitä, virkamiehiä, kotiapulaisia, poliiseja, kommunistisen puolueen jäseniä, kirjailijoita kuin taiteilijoitakin, mutta pankkiirit ovat harvassa.

Rapistuneista rakennuksista, kuoppaisista teistä, internetyhteyden puuttumisesta ja monien perustarpeiden puutteesta huolimatta pääkaupungilla on paljon tarjottavaa. Kaikki alkaa havannalaisista, jotka ovat ystävällisiä, kultivoituneita ja terveen huumorintajun omaavia ihmisiä.

”Emme olisi selviytyneet vuosien koettelemuksista ilman huumoria”, nuori riksakuski sanoo. La Habana Viejan eli Vanhan Havannan katujen pyykkinarut ovat täynnä kuivumassa olevia vaatteita kuin Napoliin sijoittuneissa ja nuoren Sophia Lorenin tähdittämissä mustavalkoelokuvissa konsanaan.

Lapset leikkivät porttiholvien alla myöhään iltapäivällä ja joillain on vielä koulupuku päällä. Riksat, keltaiset taksit, kuorma-autot ja eläinten vetämät kärryt tanssivat ovelasti koreografioitua pujottelutanssiaan kirkkaansinisen taivaan alla tööttäysten säestämänä. 

Mihin tahansa meneekin, vastaan ei tule yhtäkään kylttiä, ostoskeskusta, pikaruokaravintolaa tai tunnettua tuotemerkkiä. Erilaiset poliittiset tempaukset ovat runnelleet maata.

Neuvostoliiton romahtamista seurasi periodo especialiksi kutsuttu ajanjakso, jolloin kuubalaiset kohtasivat monenlaisia vastoinkäymisiä ja koko maa syöksyi vakavaan taloudelliseen kriisiin.

Kuubalaiset ovat täten säästämisen mestareita. Keskimäärin yhdeksäntoista euron kuukausipalkalla heillä ei tosin ole ollut muuta mahdollisuuttakaan.

Lähes sata prosenttia kuubalaisista on luku- ja kirjoitustaitoisia. Saarivaltion väkiluku on yli 11 miljoonaa. Maastamuutto on ollut runsasta jo kymmenen vuoden ajan, varsinkin siitä lähtien kun ulkomaille matkustamiseen liittyviä rajoituksia lievennettiin tuntuvasti vuonna 2013.

Yhdysvaltoihin on asettunut arviolta 1–1,5 miljoonaa kuubalaista, eli lähes kolme neljäsosaa kaikista ulkomaille muuttaneista. Kuubaan jääneet ovat hyödyntäneet neuvokkuuttaan selviytyäkseen.

Alejandro on elektroniikkateknikoksi kouluttautunut 46-vuotias poikamies. Hän kuitenkin liittyi itsensä työllistävien yrittäjien joukkoon viisi vuotta sitten, koska hän halusi matkustaa ja ostaa mustan pörssin vaatteita, ruokaa ja lenkkitossuja. ”Valtio valmistaa rumia kenkiä”, hän sanoo.

Hän käyttää äitinsä vuodelta 1991 peräisin olevaa neuvostoliittolaista Moskvitsh-merkkistä autoa ja työskentelee taksiyrittäjänä Havannassa. Hän viettää ratin takana 12–15 tuntia vuorokaudessa.

Kaupungin hotellit suosivat virallisia takseja ja siitä seuraa usein kiistoja.  ”Kilpailijoiden kanssa on ongelmia”, sanoo Alejandro. ”Haluaisin virkamieheksi, mutta valtio ei maksa työntekijöille kunnolla.” Sen vuoksi hän ja monet muut puntaroivat jo markkinatalouteen siirtymiseen liittyviä riskejä.


Amerikan lipun värit ovat vaatteissa lisääntyneet.
Kuva:Turnley/Corbis

Viime vuosikymmenten vaikeuksista huolimatta Kuuba on synnyttänyt monia lahjakkaita taiteilijoita, Leonardo Paduran kaltaisia kansainvälisesti arvostettuja kirjailijoita ja kysyttyjä maalareita.

Havannan San Francisco de Asís -aukiolla sijaitsevassa upeassa 1700-luvulla jälleenrakennetussa barokkikirkossa järjestetään klassisen musiikin konsertteja lähes päivittäin.

Arkkitehtuuria ei juuri huomioitu viiteenkymmeneen vuoteen, mutta nyt se on tekemässä paluuta vilkkaaseen pääkaupunkiin, jonka loisto loukkasi vallankumouksellisia alusta alkaen.

Havannan vanhakaupunki ja sen linnoitusjärjestelmä ovat Unescon maailmanperintökohteita, ja sen lisäksi kaupunkilaiset voivat olla ylpeitä monista ylenpalttisista art deco -tyylisuuntaa ja nykyaikaista rakennussuunnittelua edustavista aarteista.

Olen samassa bussissa amerikkalaisten tutkijoiden kanssa ja professori Julio César Pérez-Hernández kertoo minulle läntisen Havannan arkkitehtonisesta perinnöstä.

Hän on arkkitehti, joka näkee kaupunkinsa tulevaisuudessa viheralueiden räjähdysmäisen kasvun, ranta-alueiden elävöittämisen ja julkisen liikenteen kehittymisen. Joitain kiinnostus arkkitehtuuria ja kiinteistöjä kohtaan arveluttaa.

”Amerikkalaiset tulevat taas tuputtamaan elämäntapojaan”, varoittaa eräs Kuuban historian professori.

Epäluottamus on juurtunut syvään kuubalaisten kollektiiviseen selkärankaan, sillä maa on yksi niistä harvoista, joka on sinnikkäästi halveksinut vapaan maailman johtajaa.

Kuubalaiset ovat edelleen kiintyneitä joihinkin Fidel Castron sosialistisen mallin osa-alueisiin. Havannan arkkipiispan, kardinaali Jaime Ortegan mukaan hänen maanmiehensä eivät tule koskaan luopumaan maksuttomasta koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmästä.

Ja kuitenkin, kanadalaisen rakennuttajan Guy Chartierin mukaan kuubalaiset rakastavat amerikkalaisia. Chartier jakaa aikansa Montrealin ja Havannan kesken ja valvoo yhdessä Kuuban hallituksen kanssa hotelli- ja matkailutoimintakompleksien rakennustöiden valmisteluja. Rakennusten on määrä avautua vuosina 2018–2019.

”Jos minulla on tapaaminen amerikkalaisen kanssa, hän saa lämpimän vastaanoton, vaikka olen kotoisin maasta, joka ei ole koskaan katkaissut suhteitaan Kuubaan. Näillä kahdella kansakunnalla on paljon muutakin yhteistä kuin rakkaus baseballia kohtaan. Mielestäni he tulevat lähentymään melko luonnollisesti”, Chartier sanoo.

Bussinkuljettaja Tomas Marti makoilee rannalla noin 20 kilometrin päässä Itä-Havannassa. Hän on ottanut vapaapäivän juhliakseen vaimonsa syntymäpäivää perheensä kanssa. Viisissäkymmenissä oleva Marti työskenteli aiemmin Havannan yliopistossa oikeustieteen professorina.

Kolmatta kertaa naimisissa olevalla miehellä on kuitenkin monta suuta ruokittavanaan, joten hän vaihtoi yliopistouran taloudellisesti kannattavampaan työhön.

Marti haluaisi oppia italiaa, mutta hän ei ole onnistunut löytämään kunnollisia opiskeluvälineitä. Ehdotan, että hän kuuntelisi italialaisen laulajan, pianistin ja säveltäjä Paolo Conten levyjä, mutta hän vastaa sanomalla, ettei niitä ole saatavilla Kuubassa.

Vieraat kielet tuntuvat olevan kuubalaisille sydämen asia. Eräs henkilö kertoo intohimostaan ranskan kieltä kohtaan ja Pablo Fernandez puolestaan pyytää minua puhumaan hänelle englanniksi, jotta hänen sanavarastonsa kehittyisi.

Fernandez kertoo käyneensä tietokonekursseilla, mutta niistä ei ole juuri ollut hänelle hyötyä, koska kyseisellä alalla ei ole Kuubassa uramahdollisuuksia. Fernandezin hymy hyytyy, kun mainitsin käyttäväni hänen nimeään artikkelissani.

Olin tulkinnut Havannan kaduilla vallitsevan vapauden tunteen väärin. Vaikka ihmiset keskustelevat huolettomasti, sananvapaus on edelleen lapsen kengissä.

Havaittavissa on kuitenkin rohkaisevia merkkejä ja ilmiöitä, jotka vaikuttivat mahdottomilta vielä joitain kuukausia sitten.

Esimerkiksi Amerikan lipun väreillä koristellut t-paidat, lippalakit ja muut vaatteet ovat lisääntyneet vanhassakaupungissa diplomaattisten suhteiden lämpenemisen jälkeen, ja Yhdysvaltain presidentti Barack Obama vieraili Kuubassa maaliskuussa.

Se oli ensimmäinen Yhdysvaltain istuvan presidentin vierailu lähes 90 vuoteen. Havanna tulee selvästi muuttumaan paljon. Sen vuoksi sinne kannattaa matkustaa nyt.

Meillä on harvoin tilaisuus päästä todistamaan tulevaisuutta menneisyydestä. Kaikkien artikkelissa esiintyvien kuubalaisten nimet on muutettu heidän omasta pyynnöstään.

MATKAVINKKEJÄ

MAJOITUS Hotellihuoneista on pulaa Havannassa, mutta paikalliset tarjoavat casa particulare -kotimajoitusta. Sopivia vaihtoehtoja voi etsiä sivustoilta particuba.net, cubaabsolutly.com ja visitcuba.com. Kahden hengen huoneen saa 24–60 eurolla.

RUOKAILU Paladar Vistamar Avenida 1 Calle 22- ja Calle 24-katujen välissä, Havanna. Vanha rakennus, josta on hieno näköala. Tunnettu kala- ja äyriäisruuistaan. Kahden hengen ruokailu viinin kera alkaen 48 euroa. Puh. +53 7 203 8328. Nazdarovie! 25 Malecón, Prado y Cárcel, Havannan historiallisessa kaupunginosassa. Venäläisen keittiön erikoisuuksia. Hinnat alkaen 35 euroa per henkilö.  Puh. +53 7 860 2947. El Floridita Obispo 557 esq. a Monserrate, Havanna. Kivenheiton päässä Museo Nacional de Bellas Artes -taidemuseosta, Ernest Hemingwayn suosikkiravintola. Puh. +53 7 867-1300

NÄHTÄVYYDET  Museo de la Revolución eli vallankumousmuseo Calle Refugio 1, Havanna. Entisessä presidentinlinnassa sijaitseva museo on kunnianosoitus niille, jotka vastustivat hirmuvaltaa. Museon ulkopuolella on Granma-jahti, jolla Fidel tovereineen (mukaan lukien Che Guevara) purjehti Meksikosta Kuubaan vuonna 1956.