Vuonna 1921 säädettiin Suomessa yleinen oppivelvollisuuslaki, joka teki 7-13-vuotiaat lapset oppivelvollisiksi.
Kansakoulusta tuli yleinen pohjakoulu, jonka tarkoitus oli tuottaa ylempiin oppilaitoksiin tiedoiltaan ja taidoiltaan mahdollisimman tasavertaisia opiskelijoita.
Kansakoulu jakaantui kaksivuotiseen alakansakouluun ja nelivuotiseen yläkansakouluun. Kaupungeille annettiin viisi vuotta aikaa panna oppivelvollisuuslaki toimeen, maaseutukunnat saivat aikaa lain toteutukseen 16 vuotta.
Käytännössä oppivelvollisuus toteutui suurimmassa osassa maata jo 1920-luvulla. Oppivelvollisuuslailla oli merkitystä erityisesti maaseudulla, missä lapsien koulunkäynti oli ollut harvinaisempaa kuin kaupungeissa.
Osallistu keskusteluun!