Joulukuun alussa 1941 suomalaiset olivat pysäyttäneet hyökkäyksensä ja asettuneet edullisiin puolustusasemiin Syvärille ja Maaselän kannakselle. Tammikuun alussa 1942 neuvostojoukot aloittivat Maaselän kannaksella vastahyökkäyksen Karhumäen takaisinvaltaamiseksi.
Hyökkäyksen painopiste oli Krivin ja Poventsan suunnilla, mutta se onnistuttiin torjumaan. Krivin alueella käytiin torjuntataisteluja myös syyskuussa, jonka jälkeen neuvostojoukkojen hyökkäysyritykset laantuivat.
Huhtikuun 11. päivänä neuvostojoukot aloittivat Syvärillä hyökkäyksen kuuden divisioonan ja kuuden prikaatin voimin. Neuvostoliittolaiset päätyivät hyökkäämään huhtikuussa, koska silloin Syvärin jää oli heikentynyt ja alkavan kelirikon arveltiin vaikeuttavan ratkaisevasti suomalaisten reservien siirtoja ja joukkojen huoltoa.
Hyökkäys tuli sotilasjohdolle yllätyksenä, mutta 21.4. mennessä suomalaiset onnistuivat pysäyttämään vihollisen Šemenskin-Pertjärven taisteluissa. Neuvostoliittolaisten ylivoimaisin joukoin aloittama keväthyökkäys päättyi suomalaisten merkittävään voittoon. Neuvostoliiton tappiot Syvärin kelirikkotaisteluissa arvioitiin noin 14 000 mieheksi. Suomalaisten tappiot olivat 2 165, joista kaatuneita oli 440 miestä. Kevään torjuntavoittojen jälkeen taistelutoiminta Syvärillä laantui.
Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa taistelu, jossa Lahtinen kaatui ja Rokka ampui 50 vihollista, sijoittui juuri näihin talvisiin torjuntataisteluihin.
Osallistu keskusteluun!