Verenpaine kuriin – kymmenen asiaa, jotka on syytä tietää

Margaret Kinninmont oli huonolla tuulella saapuessaan töihin eräänä joulukuisena aamuna vuonna 2013, sillä hänen kotinsa lähistöllä Skotlannin Glasgowissa oli maalattu graffiteja autotallien seiniin. ”Olin todella ärsyyntynyt”, 58-vuotias johdon sihteeri sanoo. Margaretin esimies, professori Rhian Touyz, Glasgowin yliopiston sydän- ja verisuonisairauksien ja lääketieteen instituutin johtaja, katsahti raivoavaan punakasvoiseen Margaretiin. ”Mitataanpa verenpaineesi”, nainen ehdotti.

Rhian Touyz on maailman johtava verenpainetaudin asiantuntija ja kansainvälisen verenpaineyhdistyksen IHS:n puheenjohtaja. Hänen tehtävänkuvaansa kuuluu muun muassa kertoa hoitamattoman korkean verenpaineen vaaroista suurelle yleisölle. ”Kohonnut verenpaine on suurin sairastumiseen ja kuolemaan johtava riskitekijä maailmassa”, hän sanoo. ”Se aiheuttaa sydänsairauksia ja munuaisten vajaatoimintaa, ja nyt on saatu todisteita, että se aiheuttaa myös verenkiertoperäistä muistisairautta, vaskulaarista dementiaa.”

Lisäksi noin kolmannes yli 18-vuotiaista eurooppalaisista kärsii korkeasta verenpaineesta, joka määritelmän mukaan on kyseessä, kun verenpainelukemat ovat korkeammat kuin 140/90 elohopeamillimetriä (mmHg). Monet eivät itse tiedä verenpaineensa olevan koholla, ja asiasta tietävistäkin jopa puolet ei seuraa verenpainettaan.

”Korkea verenpaine on hiljainen tappaja”, varoittaa professori Robert Fagard, verenpaineasiantuntija Leuvenista, Belgiasta. Monet ihmiset saavat tietää kärsivänsä korkeasta verenpaineesta vasta vakavien tai jopa hengenvaarallisten sydämen tai verenkiertoelimistön oireiden ilmaantuessa. Siksi onkin erittäin tärkeää seurata verenpainettaan säännöllisesti ja hoitaa korkeaa verenpainetta yhteistyössä oman lääkärin kanssa.

Ennen tuota joulukuista päivää Margaret Kinninmont ei ollut tiennyt verenpaineensa olevan koholla. Verenpainemittarin lukema ensimmäisellä mittauskerralla oli kuitenkin vaarallisen korkea: 188/100 mmHg. Margaret yritti rentoutua ja hengittää syvään. Verenpaine mitattiin uudestaan. Se oli yhä aivan liian korkea, samoin kolmannella mittauksella.

Margaretin verenpaineen hoito alkoi lääkereseptillä ja säännöllisillä verenpainemittauksilla. Margaret hankki kotikäyttöön tarkoitetun verenpainemittarin ja kirjasi ylös omat mittaustuloksensa. Ensimmäinen lääke sai hänen nilkkansa turpoamaan, joten sen tilalle vaihdettiin toinen. Lääkkeen annostusta sekä sen ottamisajankohtaa päivän aikana säädettiin tavoitteena saada Margaretin verenpaine laskemaan alle 120 elohopeamillimetrin ilman sivuvaikutuksia.  Lisäksi Margaret alkoi syödä enemmän hedelmiä ja vihanneksia ja liikkua enemmän.

Nyt vuotta myöhemmin Margaret on laihtunut noin 12 kiloa ja hänen verenpaineensa on laskenut lukemiin 112/79. Se pysyy hallinnassa pienellä lääkeannostuksella. Hän ei enää hengästy kiivetessään portaita pienen lapsenlapsensa kanssa. ”Oloni ei ole vuosiin ollut näin hyvä”, hän sanoo.

Margaretin tarina on hyvä esimerkki siitä, mitä pitäisi tapahtua, kun verenpaineen huomataan olevan koholla, professori Touyz sanoo. Margaret sai oikeanlaista hoitoa ja onnistui myös hienosti ottamaan terveydentilansa omiin käsiinsä.

Etenkin Euroopassa tarvitaan kipeästi potilaiden tehokkaampaa opastusta sekä heidän ottamistaan mukaan korkean verenpaineen seurantaan. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että Euroopassa verenpainetta seurataan heikommin kuin esimerkiksi Pohjois-Amerikassa. Professori Thomas Kahan, joka toimii tukholmalaisen Danderydin yliopistollisen sairaalan kardiologian johtajana, huomauttaa että 35 prosenttia potilaista, joilla aloitetaan korkean verenpaineen lääkehoito, lopettaa sen kahden vuoden kuluessa. Ihmisiä ohjataan jatkotutkimuksiin, mikäli verenpaine ei hoidosta huolimatta laske. Näistä potilaista monien on huomattu jättäneen lääkkeensä kokonaan ottamatta.

Verenpaineasiantuntijat Euroopassa ovat hyvin huolissaan. Viime vuosina Euroopan verenpaineyhdistys, Euroopan kardiologinen seura sekä Britannian kansallinen terveysinstituutti ovat julkaisseet yksityiskohtaisia ohjeita, joiden avulla kohonneen verenpaineen diagnosointia, hoitoa ja pitkäaikaista seurantaa voidaan parantaa.

”Lääkäreiden on saatava potilaansa vakuuttuneiksi tehokkaan verenpaineseurannan eduista pitkällä aikavälillä”, professori Fagard sanoo.

Kymmenen asiaa, jotka on syytä tietää:

1. Miten kohonnut verenpaine tekee tuhojaan?

Puutarhaletku voi liian kovan vedenpaineen vuoksi alkaa pullistella tai repeillä, ja vesisuihku voi olla liian voimakas hennoille puutarhakasveille. Aivan samoin suonissamme liian kovalla paineella virtaava veri voi heikentää verisuonia, aiheuttaa pullistumia ja repeämiä sekä vahingoittaa hauraita elimiä, jotka vastaanottavat virtaavan veren. Siksi kohonnut verenpaine on yhteydessä infarkteihin, sydänkohtauksiin, valtimon pullistumiin, silmä- ja munuaisvaurioihin sekä moniin muihin terveysongelmiin. Se myös pakottaa sydämen työskentelemään kovemmin, mikä aiheuttaa osaltaan sydänongelmia.

2. Mikä nostaa painetta?

Suoraa syytä korkealle verenpaineelle ei 95 prosentissa tapauksista ole. Tällaista verenpainetautia kutsutaan itsesyntyiseksi eli idiopaattiseksi. Ylipaino, vähäinen liikunta, runsas alkoholin ja suolan käyttö, stressi sekä perintötekijät ovat kuitenkin kaikki riskitekijöitä. Lisäksi ikääntyessämme verisuonien seinämät jäykistyvät, mikä nostaa verenpainetta.

Noin viidellä prosentilla verenpainepotilaista kohonnut verenpaine johtuu toisesta sairaudesta tai lääkityksestä. Tällöin puhutaan sekundaarisesta verenpainetaudista. Kilpirauhassairaudet, munuaisten monirakkulatauti, lisämunuaisten ongelmat ja muut harvinaisemmat sairaudet voivat aiheuttaa verenpaineen kohoamista. Lääkkeistä esimerkiksi suun kautta otettavien ehkäisyvalmisteiden, vilustumis- ja migreenilääkkeiden, tulehduskipulääkkeiden sekä yrttivalmisteista mäkikuismaa sisältävien tuotteiden tiedetään nostavan verenpainetta.

Moni ei tiedä erään lakritsiuutteen sisältämän yhdisteen vaikuttavan voimakkaasti verenpaineeseen. Tätä yhdistettä on kaikissa lakritsiuutetta sisältävissä ruuissa, makeisissa, teejuomissa ja yrttivalmisteissa. Jopa vain puoli kuppia lakritsiteetä päivässä voi nostaa verenpainetta.

”On todella tärkeää, että arvioidessaan potilasta lääkäri tekee kaikkensa, jotta verenpainetautia aiheuttavan sairauden mahdollisuus pystytään sulkemaan pois ennen kuin diagnosoidaan itsesyntyinen verenpainetauti”, professori Touyz toteaa.

3. Miten sitä mitataan?

Verenpainetta mitataan siihen tarkoitetulla mittarilla. Mitattaessa käsivartta lepuutetaan esimerkiksi pöydällä ja potilas on rauhallisesti paikallaan. Mittarin mansetti kiedotaan käsivarren ympärille noin sydämen korkeudelle. Käsikäyttöisellä verenpainemittarilla mitattaessa lääkäri pumppaa mansettiin ilmaa niin paljon, että verenkierto kädessä pysähtyy. Sitten lääkäri alkaa hitaasti päästää mansetista ilmaa pois seuraten samalla mittarin lukemia, kunnes stetoskoopilla kuuluvat ensimmäiset napsahdukset – Korotkoffin äänet. Nämä ensimmäiset äänet kertovat systolisen paineen eli yläpaineen. Mansetin puristusta löysätään, kunnes ääniä ei enää kuulu. Silloin on saavutettu diastolinen paine eli alapaine. On myös saatavilla tarkkoja digitaalisia verenpainemittareita, jotka tekevät mittauksen automaattisesti.

4. Mitä luvut tarkoittavat?

Systolinen paine ilmoittaa valtimon sisällä olevan paineen sydämen lyödessä ja puristaessa verta verisuoniin. Diastolinen paine puolestaan kertoo paineen sydämen levätessä lyöntien välillä. Verenpainetta pidetään normaalina, jos se on 120/80 elohopeamillimetriä (mmHg) tai alempi. Verenpaineen kohotessa lukemiin 140/90 mmHg tai korkeammalle on verenpaine koholla. ”Kaikkien pitäisi tietää omat verenpainelukemansa”, Touyz sanoo.

5. Kuinka usein mitataan?

Suositusten mukaan verenpaine pitäisi mitata vähintään kahden vuoden välein. Useimmat potilaat saavat kuitenkin tietää verenpaineensa kohonneen hakeuduttuaan lääkärin vastaanotolle jostain muusta syystä. ”Siksi onkin tärkeää käydä säännöllisesti terveystarkastuksissa”, Touyez sanoo. Hän – ja muut alan asiantuntijat – pitävät tärkeänä, että Euroopassakin lisätään potilaiden itsenäiseen käyttöön sopivien tarkkojen verenpainemittareiden määrää julkisissa tiloissa, kuten Pohjois-Amerikassa on jo tehty. Potilaat voivat itse tarkkailla verenpainettaan ja hakeutua lääkärin vastaanotolle, mikäli lukemat ovat koholla. 

6. Montako mittausta?

Mittaustilanteessa lääkäri pyytää potilasta istumaan rauhallisesti paikallaan ensimmäisen mittauksen ajan ja toistaa sitten mittauksen kerran tai kaksi muutaman minuutin välein. Näiden keskiarvo on hyvä ottaa mittaustulokseksi, etenkin jos lukemat ovat korkeat. Jos verenpaine on koholla vain hiukan tai kohtalaisesti koholla, sovitaan seuranta-aika toista mittausta varten.  ”Jos verenpaine on toistuvasti yli 140/90 lääkärin vastaanotolla ja yli 135/85 kotona mitattuna, todetaan potilaalla kohonnut verenpaine”, Touyz sanoo.

Noin 20 prosentilla ihmisistä verenpainelukemat ovat epätavallisen korkealla lääkärin vastaanotolla, mutta normaalin rajoissa kotona mitattaessa. Tällaisissa tapauksissa puhutaan valkotakkiverenpaineesta. Toisaalta noin 10 prosentilla lukemat ovat hyvät lääkärissä, mutta verenpaine onkin kotona koholla. Tällöin kohonnut verenpaine voi olla piilossa jopa vuosien ajan.

Hollantilainen toimittaja Paul Robert oli 19-vuotias, kun lääkäri mittasi hänen yläpaineekseen yli 140. Kymmenen minuutin kuluttua verenpaine mitattiin uudestaan, ja silloin se oli laskenut normaalitasolle. ”Niin käy joka ikinen kerta, kun verenpaineeni mitataan”, nykyään 59-vuotias Robert sanoo. 40-vuotiaana hänen verenpaineensa oli kuitenkin hiipinyt pysyvästi koholle, kuten käy ajan kanssa suurimmalle osalle valkotakkiverenpaineesta kärsivistä. Hän päätti hankkia kotiin verenpainemittarin, jotta voisi seurata omia lukemiaan. Paul on saanut verenpaineensa kuriin lääkityksen avulla. Ensimmäisen verenpainemittauksen lukema on silti aina liian korkea.

Tohtori Karena Hanley, irlantilainen perhelääkäri Donegalista, työskentelee aktiivisesti uusien perhelääkäreiden koulutuksen parissa. Hän kertoo oman lääkäriasemansa lääkärien lähettävän epäillyt verenpainetautipotilaat kotiin puoliautomaattisen verenpainemittarin kanssa. ”Pyydämme heitä mittamaan verenpaineensa kahdesti aamulla ja kahdesti illalla viiden päivän ajan. Laskemme sitten keskiarvon viimeisestä 15 mittauksesta ja teemme sen perusteella diagnoosin.”

7. Mitä muuta pitäisi tehdä?

Jos potilaan verenpainelukemien havaitaan olevan koholla, pitäisi aina käydä huolellisesti läpi terveyshistoria ja tutkia potilas muiden riskitekijöiden varalta, esimerkiksi ottamalla veri- ja virtsanäytteet sydän- ja verisuonisairauksien, diabeteksen, munuaisvaurioiden, kihdin ja niveltulehduksen poissulkemiseksi. Lisäksi perintötekijät olisi hyvä kartoittaa. Mitä enemmän on muita sydän- ja verisuonisairauksia aiheuttavia riskitekijöitä, sitä tärkeämpää on saada verenpaine laskemaan normaalilukemiin.

8. Mitkä muutokset auttavat?

Nämä viisi elämäntapamuutosta ovat avainasemassa verenpaineen laskemisessa: liikuntaa neljä–viisi kertaa viikossa, alkoholin kulutuksen vähentäminen alle kahteen annokseen päivässä miehillä ja yhteen annokseen naisilla, suolan käytön vähentäminen, erityisesti prosessoitujen ruokien mukana tulevan suolan, normaalipainon ylläpitäminen ja vihannesten ja hedelmien määrän kasvattaminen ruokavaliossa. Tupakoinnin lopettaminen ja stressinhallinta ovat myös tärkeitä. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on lisäksi huomattu, että sokerin vähentäminen ruokavaliossa voi laskea verenpainetta.

”Kaikki elämäntapojen viilaamisen kautta saavutettavat muutokset auttavat vähentämään myös riskiä sairastua muihin sairauksiin, kuten syöpään”, kertoo tohtori Hanley. Hänellä on tapana antaa kohonneesta verenpaineesta kärsiville potilaille kolme kuukautta aikaa tehdä elämäntapamuutoksia ennen lääkityksen aloittamista.

9. Voiko olla jo myöhäistä?

Ei koskaan. Lincolnshiressä, Isossa-Britanniassa asuva 59-vuotias Karen Smith on tehnyt monia muutoksia jäätyään eläkkeelle opettajan työstä. Hän liittyi Painonvartijoihin ja karsi ruokavaliostaan kakut, keksit, leivän, pastan ja ylimääräisen sokerin. Hän lopetti alkoholinkäytön arkipäivinä ja lisäsi ruokavalioonsa hedelmiä, vihanneksia ja vähärasvaisia proteiininlähteitä. Hän myös alkoi liikkua enemmän päivittäisten kävelylenkkien muodossa. Sen lisäksi, että Smith onnistui laihtumaan 16 kiloa, hän myös nukkuu paremmin, on paremmalla tuulella ja tuntee olonsa energisemmäksi. Mikä parasta, yli vuosikymmenen ajan lääkkeillä hoidettu kohonnut verenpaine laski normaalilukemiin pienimmällä mahdollisella lääkeannostuksella. ”Lääkärini on sanonut, että jos jatkan tällä tyylillä, voi olla mahdollista luopua verenpainelääkkeiden käytöstä kokonaan”, Smith sanoo.

Jos ei tee täydellistä elämäntapamuutosta, lääkkeitä pitää syödä koko loppuelämän ajan. Se voi olla vaikeaa, myöntävät asiantuntijat, kuten professori Touyz. ”Potilaat tarvitsevat ammattilaisen tuen hoitoonsa”, hän sanoo.

Hoitamattomana kohonneen verenpaineen seuraukset voivat olla kamalat. Euroopan kardiologisen seuran vuoden 2012 tilastojen mukaan aivoinfarkti on toiseksi yleisin kuolinsyy Euroopassa. Siihen kuolee lähes 1,1 miljoonaa ihmistä vuodessa. Noin 15 prosenttia naisista ja 10 prosenttia miehistä kuolee aivoinfarktiin. Kohonnut verenpaine on keskeisin riskitekijä.

10. Mitä sivuvaikutuksia lääkityksellä voi olla?

Nykyään on saatavilla niin monia erilaisia lääkkeitä, että jokaiselle pitäisi löytyä hyvä lääke tai lääkeyhdistelmä, jolla verenpaine saadaan kuriin mahdollisimman vähillä sivuvaikutuksilla tai jopa kokonaan ilman niitä, professori Fagard sanoo.

Jotkut verenpainelääkkeet saattavat aiheuttaa ripulia tai muita ruuansulatuselimistön ongelmia. Esimerkiksi olmesartaanin, angiotensiinireseptorin (ATR:n) salpaajan, joka on vaikuttavana aineena Suomessa kauppanimillä Olmetec, Sevikar ja Benetor myytävissä lääkkeissä, on huomattu aiheuttavan samantapaisia muutoksia suolistoon kuin keliakian. Lääkärille kannattaa mainita kaikista sivuvaikutuksista.

Joskus oikean lääkityksen löytäminen vaatii melkoisesti työtä. 42-vuotiaan lastentarhanopettajan Minna Ilosen verenpaine oli lievästi koholla kaikkien hänen seitsemän raskautensa aikana, ja hän hankki verenpainemittarin kotiin. Syyskuussa 2013 hän huomasi mittauslukemien kohonneen ja hakeutui lääkärin vastaanotolle. Lääkäri totesi verenpaineen olevan lukemissa 171/108 eli vaarallisen korkealla. Ilonen aloitti lääkityksen ATR:n salpaajilla, mutta samaan aikaan hänellä todettiin aivoverisuonten epämuodostuma, josta vuosi hiljalleen verta. Sen vuoksi verenpaine oli saatava nopeasti kuriin. Sairaalahoidon, lääkevaihdosten ja lääkeannosten hienosäädön jälkeen verenpaine laski vihdoin lukemiin 130/80. Joulukuusta 2013 hän on syönyt beetasalpaajia sekä yhdistelmälääkettä, jossa on mukana diureetti, ATR:n salpaajia sekä kalsiumkanavan salpaajia. Nykyään Minna Ilosen elämä on palannut normaaliuomiin.

”Euroopassa on edistytty kohonneen verenpaineen seuraamisessa, mutta edessä on vielä pitkä matka”, professori Kahan sanoo. ”Kun potilailla on enemmän tietoa ja he ovat motivoituneempia, pystymme merkittävästi vähentämään pitkäaikaissairauksia ja kuolemantapauksia.”

Lue lisää

Kuuntele kehosi kelloa 

15 tapaa pienentää sydänsairauksien riskiä 

Syö hyvin, elä terveenä