Kaikki, mitä jokaisen naisen ja miehen on syytä tehdä itsensä ja lastensa hyväksi.
Sinä helteisenä sunnuntai-iltana elokuussa 2004 Williamsburgissa Yhdysvaltain Virginiassa asuva Cindy Steger oli juuri osallistunut viiden kilometrin kävelykilpailuun. Hän oli tehnyt hyvän ajan, kun äkkiä häntä alkoi huimata ja hän alkoi voida pahoin ja hikoilla voimakkaasti. Cindy arveli kärsivänsä nestevajauksesta ja meni kotiin lepäämään.
Tiistaina hän tunsi olonsa jo niin hyväksi, että lähti tavanomaiselle neljän kilometrin kävelylenkilleen – mutta kun hän pääsi kotiin, häntä heikotti niin, että hän lysähti eteisen lattialle. Hän yritti saada ajan lääkärilleen. Tämä oli kuitenkin jo koko päiväksi varattu, eikä kukaan tuntunut pitävän oireita kovin vakavina.
Cindy ei itsekään ollut huolissaan. Hänen isänsä ja veljensä olivat kuolleet sydänsairauteen, mutta liittovaltion rikostutkijana työskentelevä 49-vuotias Cindy piti painonsa kurissa, söi terveellisesti ja harrasti paljon liikuntaa. Sitä paitsi kun hän viisi kuukautta aiemmin oli kärsinyt huimauksesta ja väsymyksestä, lääkäri oli pannut hänet kuntotestiin ja todennut hänet sen perusteella täysin terveeksi.
Se oli kohtalokas virhe. Kävelykilpailua seuraavana torstaina Cindy tunsi voimakasta kipua käsivarsissaan ja joutui sairaalaan. Tutkimuksissa kävi ilmi, että hän oli saanut sydäninfarktin. Osa sydänlihaksesta oli ollut ilman happea monta päivää ja joutunut kuolioon.
Cindy Stegerin tapaus ei ikävä kyllä ole mikään poikkeus. Vaikka asiantuntijat ovat jo vuosien ajan varoitelleet, että naisilla sydäninfarktin oireet voivat olla lieviä ja jäävät helposti huomaamatta, tutkimusten mukaan lääkäreillä on diagnosoinnissa edelleen parantamisen varaa. Tilannetta hankaloittaa entisestään se, että perustesteissä verisuonitukos ei naisilla aina näy.
Sydänterveyden kannalta suurin uutinen viime vuosina onkin ollut se, että naisten on syytä kiinnittää huomiota juuri heitä itseään koskeviin riskitekijöihin. Sama pätee miehiin. On ehkä yllättävää, että myös lasten ja nuorten on ajateltava sydäntään – tai ainakin vanhempien on huolehdittava jälkikasvunsa sydänterveydestä. Hiljattain julkaistun tutkimuksen mukaan lihominen rasittaa lasten verisuonia, mikä lisää sydänsairauksien riskiä aikuisiällä.
Tutkimuksissa on siis löydetty jokaiselle perheenjäsenelle omat riskitekijänsä. Onneksi myös diagnostiset keinot miesten, naisten ja lasten sydänsairauksien ehkäisyyn ja havaitsemiseen ovat edistyneet huomattavasti. Kun kyse on sydänterveydestä, tieto on nyt tehokkaampi suoja kuin koskaan aiemmin. Sen pitäisi olla jokaiselle sydämenasia.
Mitä miehen tulee tietää
Olen väärässä paikassa. Niin Brian Bishop ensimmäisenä ajatteli, kun hän heräsi sairaalan sydänteho-osastolla lähellä kotiaan Koillis-Yhdysvaltain New Hampshiren Pelhamissa. Olihan hän ylipainoinen – no, reilusti ylipainoinen. Ikää hänellä oli kuitenkin vain 28 vuotta, eikä hän ollut koskaan sairastunut vakavasti. Sairaalassa hän nyt kuitenkin makasi ympärillään heikossa kunnossa olevia potilaita, jotka olivat ainakin neljä vuosikymmentä häntä vanhempia.
Edellisenä iltana Brianilla oli ollut hutera ja särkyinen olo. Hän arveli ensin saaneensa flunssan, mutta alettuaan täristä voimakkaasti hän soitti hätänumeroon. Kun ensiapuklinikan lääkäri sanoi, että hän oli saanut sydäninfarktin, Brian ei ollut uskoa korviaan. ”Tartuin häntä rinnuksista ja sanoin, etten usko häntä. Olen liian nuori!” Sydänosaston ylilääkäri sai hänet kuitenkin havahtumaan. ”Hän sanoi, että on minusta itsestäni kiinni, haluanko elää vai kuolla”, Brian sanoo. ”Viesti meni perille.”
Brian vietiin leikkaussaliin, jossa kirurgit asensivat hänen tukkeutuneen verisuonensa sisään stentin eli metallisen verkkoputken, joka pitää ahtaumakohdan avoinna. Toimenpide pelasti hänen henkensä, mutta sydäninfarkti itsessään oli jokaisen painajainen: potilas, jonka suvussa ei ole sydänsairauksia ja jonka ensi oire on vakava sydänkohtaus. Yhdysvaltain sydänliiton mukaan vähintään puolet äkillisesti sepelvaltimotautiin kuolleista ei eläessään tiennyt sairastavansa tautia.
Edellä mainittu tilastotieto on johtanut laajalle levinneeseen harhaluuloon, jonka mukaan puolet sydänkohtauksista tulee täysin yllättäen. Se ei ole totta, sanoo sydänlääkäri Jennifer Mieres Yhdysvaltain sydänliitosta. Vuonna 2004 julkaistussa, yli 29 000 ihmistä käsittäneessä tutkimuksessa havaittiin, että yli 90 prosenttia ensimmäisistä sydänkohtauksista on tunnettujen ongelmien kuten korkean kolesterolin tai diabeteksen aiheuttamia. ”Kun tarkkaan tutkii”, sanoo Mieres, joka työskentelee isotooppikardiologian johtajana New Yorkin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa, ”löytää lähes aina jonkin riskitekijän, jota ei aiemmin ole havaittu, josta ei ole piitattu tai jota ei ole hoidettu riittävän hyvin.”
Brianille kävi juuri niin. Opiskeluaikoinaan hän urheili, mutta lihoi lähes 40 kiloa työskennellessään kiinteistönvälittäjänä asuntomarkkinoiden käydessä kuumana. Hän söi mitä sattui, ei harrastanut mitään liikuntaa ja työskenteli kellon ympäri. Kun hänen kolesteroliarvonsa viimein mitattiin sydäninfarktin jälkeen, lukema oli selvästi yli suositusarvon. Valtimon seinämiin kertyvä paha kolesteroli eli ldl oli 5,2 (suositusarvo on korkeintaan 3) ja verisuonista pois kulkeutuva hyvä kolesteroli eli hdl oli 0,5 (sen pitäisi olla yli 1 ja vähintään viidesosa veren kokonaiskolesterolista).
Brian ei tiennyt sydänriskistään, koska hän ei ollut vuosiin käynyt lääkärissä. Miehet jättävät naisia useammin terveystarkastukset väliin, sanoo sydänlääkäri James Rohack Yhdysvaltain lääkäriliitosta. Silloin heidän kolesteroliarvonsakin jäävät helposti mittaamatta. ”Sitä näkee päivittäin”, sanoo sydänlääkäri Stephen Nicholls Clevelandin sairaalasta Yhdysvalloista. ”Miehillä on riskitekijöitä, joista he eivät tiedä mitään, ja sitten he saavat sydäninfarktin ennen aikojaan.”
Brian oli sydänkohtauspotilaaksi nuori, sillä vaikka miehet sairastuvat sydänsairauksiin 10–15 vuotta nuorempina kuin naiset, sydänkohtausriski alkaa kasvaa vasta 45-vuotiaana. Muilta ominaisuuksiltaan Brian kuitenkin oli tyypillinen sepelvaltimotautipotilas. Hänellä oli esimerkiksi iso vatsa. Miehillä rasva yleensä kertyy keskivartaloon, mikä on terveyden kannalta huomattavasti haitallisempaa kuin naisten päärynälihavuus, jossa rasva kertyy lähinnä reisiin ja pakaroihin. ”Vatsanseudun rasvasolut ovat tuhoisampia, koska niistä vapautuu rasvahappoja ja muita aineita, jotka kulkeutuvat suoraan maksaan”, sanoo Rohack. Jos miehen vyötärönympärys on yli metrin, hän kuolee ennenaikaisesti kaksi kertaa todennäköisemmin kuin mies, jonka vyötärönympärys on alle 85 senttiä, todettiin yli 350 000 ihmistä käsittäneessä tutkimuksessa viime vuonna. (Naisella jo yli 80-senttinen vyötärö on jo terveysriski.)
Brian myös kuorsasi. Miehillä yleisempi taipumus kuorsata ei ole pelkkä puolisolle unettomuutta aiheuttava riesa vaan usein merkki vaarallisesta sairaudesta nimeltä uniapnea. Uniapneaa sairastava (heistä kaksi kolmasosaa on miehiä) saa nukkuessaan 10–30 sekunnin mittaisia tai jopa pidempiä hengityskatkoksia, joita voi olla yön aikana jopa neljäsataa. Hapenpuute tuhoaa aivosoluja alueilla, jotka säätelevät verenpainetta, sanoo uniapneaan erikoistunut neurologi Ronald Harper Kalifornian yliopistosta. Seurauksena voi olla verenpainetauti tai voimakkaita verenpaineen vaihteluita, jotka puolestaan voivat johtaa verisuonten jäykistymiseen.
Miehet siis sairastuvat naisia todennäköisemmin sydänsairauksiin – ainakin 65-vuotiaaksi saakka, jolloin naiset kirivät heidät kiinni – mutta sukupuolesta on miehelle hyötyä, kun sairautta aletaan hoitaa. Elintapojen muutokset kuten terveellinen ruokavalio, säännöllinen liikunta, tupakoinnin lopettaminen ja laihtuminen tehoavat parhaiten, vaikka lisäksi tarvittaisiin lääkkeitä. Kun mies on päättänyt laihtua, tutkimusten mukaan hän laihtuu helpommin kuin nainen nopeamman aineenvaihduntansa ansiosta.
”Tyhjensin keittiön kaapeista kaiken turhan, keksit, karkit ja einekset, ja aloin lukea tuoteselosteita”, Brian sanoo. Hän käveli vaimonsa ja koiransa kanssa joka ilta parin kilometrin lenkin; sitten hän alkoi polkea kuntopyörää ensin tunnin ja sitten kaksi tuntia päivässä. Reilussa vuodessa hän laihtui 50 kiloa ja vyötärönympärys kapeni 125 sentistä alle 80 senttiin. Sydäninfarktista on nyt neljä vuotta, ja Brian osallistuu säännöllisesti triatlonkilpailuihin. Hänellä on edelleen matala-annoksinen statiinilääkitys, mutta pahan kolesterolin määrä veressä on laskenut ja hyvän noussut. Tulevaisuuskin näyttää valoisalta. ”Sydäninfarktin jälkeen ajattelin, että elämä on nyt sitten eletty. Uskalsin hädin tuskin kävellä korttelin ympäri, sillä pelkäsin saavani uuden kohtauksen”, hän sanoo. ”Kun sain tietää, mitä minun on tehtävä terveyteni eteen, elämäni muuttui täysin. Terveydestä huolehtiminen ei ole monimutkainen asia – siihen pitää vain olla motivoitunut.”
Mitä naisen tulee tietää
Kun Cindy Stegerin sydäninfarkti lopulta diagnosoitiin, hän oli huonossa kunnossa. Yhdestä asiasta oli hänelle kuitenkin hyötyä: koska hän liikkui niin ahkerasti, hänen elimistönsä oli kaikessa hiljaisuudessa alkanut korvata verisuonten vähittäistä ahtautumista siirtämällä verta kulkemaan pienempien verisuonten kautta. Tuo ”toissijainen” verisuonisto pelasti hänen henkensä, kun veritukos tukki hänen valtimonsa. ”Sydänlääkäri sanoi, että jos en olisi viettänyt niin aktiivista elämää, en olisi jäänyt henkiin”, hän sanoo.
Vaikka Cindyn sydän menetti infarktissa noin viidenneksen tehostaan, hän ryhtyi nopeasti kuntouttamaan itseään. Nykyään hän taas kävelee kilpaa vaikka hengästyykin tavallista helpommin. Hänen tarinansa on kuitenkin hyvä esimerkki useista vaaratekijöistä, jotka uhkaavat juuri naisen sydäntä. Ensimmäinen on tietämättömyys – oma ja joskus lääkärinkin. Yhdysvalloissa vuonna 2004 tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että naiset joutuvat esimerkiksi odottamaan miehiä kauemmin ekg-tutkimusta eli rasitussydänfilmiä ja saavat harvemmin verenohennuslääkkeitä.
Naisten tilannetta pahentaa entisestään se, että rintakipujen vuoksi otettavan rasitussydänfilmin jälkeen tehtävä tutkimus ei naisten osalta ole aina luotettava. Arteriografia eli sepelvaltimoiden varjoainekuvaus, jossa valtimoihin ruiskutetaan varjoainetta ja niistä otetaan röntgenkuvia, on hyvä keino havaita tukokset. On kuitenkin todettu, että sepelvaltimotautia sairastavilla miehillä rasva-aineet ja erityisesti kolesteroli kertyvät selkeiksi plakeiksi suonten seinämiin, kun taas naisilla plakkia voi olla siellä täällä suonten seinämissä, jolloin sitä on vaikeampaa havaita tutkimuksissa. Lisäksi naisten pienemmät sepelvaltimot eli sydämen seinämään verta vievät aortan haarat eivät aina laajene silloin kun pitäisi, mikä häiritsee veren kulkua vielä lisää. Pelkästään Yhdysvalloissa tästä oireesta kärsii arviolta kolme miljoonaa naista, sanoo sydänlääkäri Noel Bairey Merz losangelesilaisesta Cedars-Sinai-sairaalasta. Vaikka naispotilaan varjoainekuvauksessa siis ei näkyisi mitään poikkeavaa, hänen oireensa vaativat silti hoitoa.
On myös joitakin nimen omaan naisia koskevia seikkoja, jotka naisen on syytä ottaa huomioon, jos haluaa pysyä terveenä. Hänen ei ensinnäkään pitäisi tupakoida – kenenkään ei pitäisi, mutta tupakointi on naisen sydämelle vielä suurempi haitta kuin miehen. Jos nainen perustutkimusten jälkeen on vielä epävarma sydänsairausriskistään, hänen kannattaa keskustella lääkärinsä kanssa niin kutsutusta abi-indeksistä, joka tarkoittaa alaraajan verenpaineen suhdetta yläraajan verenpaineeseen, sanoo lääketieteen professori Ezra Amsterdam Kalifornian yliopistosta.
Tutkimus on yksinkertainen: lääkäri mittaa verenpaineen nilkasta ja käsivarresta ja vertaa tuloksia keskenään. Merkittävästi alhaisempi verenpaine nilkassa merkitsee sitä, että veri ei pääse kunnolla kulkemaan jäykistyneissä tai plakin ahtauttamissa suonissa. Tutkimus kannattaa tehdä, sillä perinteisiä riskitekijöitä kartoitettaessa naisen sydänsairausriski ei välttämättä tule esiin, ja silloin abi-indeksistä voi olla hyötyä, todettiin viime vuonna julkaistussa tutkimuskatsauksessa. (Toki abi-indeksistä on hyötyä myös miespotilaita tutkittaessa.)
Sydänsairausriskistään tietävän naisen on myös hyvä keskustella lääkärinsä kanssa statiinilääkityksen aloittamisesta. Päätös on pitkään ollut naisille vaikea: vaikka nämä suositut kolesterolilääkkeet ovat auttaneet miljoonia riskiryhmään kuuluvia miehiä alentamaan ldl-kolesterolin määrää 30–50 prosentilla, pysäyttämään plakin kertymisen ja pienentämään sydänkohtaus- ja kuolemanriskiä, tutkimuksissa on löytynyt harvakseltaan näyttöä siitä, että statiineista olisi hyötyä riskiryhmään kuuluville naisille.
Laaja tutkimus nimeltä Jupiter saattaa kuitenkin ravistaa vanhoja käsityksiä. Laajaan pitkäaikaistutkimukseen osallistui lähes 18 000 potilasta 26 maasta, ja sen tarkoituksena oli selvittää, olisiko statiinilääkityksestä apua ihmisille, joiden tulehdusarvot ovat verikokeiden perusteella koholla mutta kolesteroliarvot normaalit. Tutkimuksen perusteella todettiin, että tulehdusmerkkiaine CRP:n eli C-reaktiivisen proteiinin määrän alentaminen veressä ehkäisee sydän- ja verisuoniperäisiä kuolemia. Koska tutkimuspotilaiden kolesteroliarvot olivat normaalit, he eivät olisi aloittaneet statiinilääkitystä eivätkä siten olisi hyötyneet lääkkeen CRP:tä alentavasta vaikutuksesta. Lääke tehosi yhtä hyvin miehiin ja naisiin ja puolitti riskin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Potilaiden terveydentilaa seurattiin kuitenkin keskimäärin vain parin vuoden ajan, eikä tutkimustulosten perusteella voida olla varmoja pitkäaikaisen statiinilääkityksen turvallisuudesta. Kannattaa siis muistaa, että terveellisellä ruokavaliolla ja liikunnalla voi alentaa myös kolesteroli- ja CRP-arvoja.
Mitä vanhempien tulee tietää
Kun 38-vuotias sairaalateknikko Cindy Miller teki koko perheen ruokavalio- ja elämäntaparemontin vuoden 2007 alussa, syynä oli hänen oma terveydentilansa: hänellä oli todettu aikuistyypin diabetes. Eniten remontista kuitenkin hyötyi hänen poikansa Austin. Silloin yhdeksänvuotias Austin oli 150 senttimetriä pitkä mutta painoi jo 77 kiloa. Nykyään hän on eri näköinen.
Kuten koko perhe, Austin vaihtoi pizzat ja suklaapatukat ruokavalioon, johon kuuluu paljon hedelmiä ja kasviksia. Juoksua ja painia harrastava poika on kasvanut seitsemän senttiä mutta laihtunut 20 kiloa.
”Koulussa opetetaan syömään terveellisesti, mutta silti siellä on usein tarjolla epäterveellistä ruokaa”, Austin sanoo. ”Ei minua harmita, etten enää syö sitä mitä ennen, koska nyt pystyn uimaan ja juoksemaan nopeammin.”
Elämänmuutos saattoi pelastaa Austinin hengen. Viime vuonna julkaistun hätkähdyttävän tutkimustuloksen mukaan lihavien lasten ja nuorten valtimot näyttävät samalta kuin tyypillisellä 45-vuotiaalla. Sama pätee lapsiin, joilla on korkea kolesteroli. ”Lasten ja nuorten lihavuus on tikittävä aikapommi”, sanoo lasten sydänlääkäri Juan Alejos Kalifornian yliopiston lastensairaalasta. ”Vuoteen 2035 mennessä Yhdysvalloissa on 100 000 sydänpotilasta tämänhetkistä enemmän nykylasten lihavuuden vuoksi.”
Yhdysvaltain lastenlääkäriliiton uusien ohjeiden mukaan lapsilta, joilla on ylipainoa tai muita riskitekijöitä kuten sydän- ja verisuonitauteja suvussa, pitäisi mitata kolesteroliarvot alle kymmenvuotiaina. Ohjeissa jopa kehotetaan lääkäreitä harkitsemaan statiinilääkitystä riskipotilaille, mikäli muu ei auta. Suositukset saivat ristiriitaisen vastaanoton, mutta liitto painottaa, että kyse ei ole lääkkeiden tyrkyttämisestä miljoonille lapsille.
”Halusimme vain kiinnittää huomiota nuorten lisääntyvään lihavuuteen”, sanoo lääketieteen tohtori Frank Greer, joka osallistui ohjeiden laatimiseen, ”ja varoittaa vanhempia siitä, että huonot elämäntavat voivat altistaa heidän lapsensa varhaiselle sydänkohtaukselle tai aivohalvaukselle.” Terveelliset elämäntavat ovat paras keino ehkäistä sairauksia, sanoo Greer, joka työskentelee lastentautiopin professorina Wisconsinin yliopistossa. Statiinilääkitystä suositellaan harkittavaksi vain lapsille, joilla on pahin mahdollinen yhdistelmä eri riskitekijöitä.
Vanhempien on kuitenkin syytä huolehtia siitä, että heidän lapsensa syövät terveellisesti ja harrastavat liikuntaa, vaikka olisivat normaalipainoisia. Cheryl Bland tiesi, etteivät hän, hänen miehensä Lael ja heidän kolme lastaan, 15-vuotias Kaela, 8-vuotias India sekä 12-vuotias Branford, voineet pitää terveyttään itsestäänselvyytenä. Tummaihoisella on kaksinkertainen riski vaaleaihoiseen verrattuna sairastua sepelvaltimotautiin. Cherylin äiti kuoli sydänkohtaukseen 47-vuotiaana, kun Cheryl oli vasta kolmentoista. 47-vuotiaan Laelin suvussa puolestaan on hyperkolesterolemiaa eli veren kolesterolin runsautta, vaikka kaikki ovat hoikkia ja harrastavat liikuntaa.
Niinpä Blandin perhe päätti kolmisen vuotta sitten ruveta elämään terveellisesti. ”Lääkäri sanoi, että jos haluamme päästä lastemme lakkiaisiin, jotain on tehtävä”, Cheryl sanoo. Nyt perhe lukee tarkkaan tuoteselosteet esimerkiksi transrasvojen varalta ja on vaihtanut margariinin sydänystävälliseen oliiviöljyyn. Punaista lihaa he eivät syö juuri ollenkaan, saati pikaruokaa.
”Lapset oli aluksi vaikea saada mukaan”, Cheryl sanoo. ”Koska itse menetin äitini niin varhain, olen ollut lapsilleni rehellinen. En viitsi joka asiasta sanoa, mutta liikunnan ja terveellisen ruokavalion suhteen lapsillani ei ole valinnanvaraa.”
Osallistu keskusteluun!