Varkauksista työleirille tuomitut 22-vuotias Gennadi Šeludko ja 19-vuotias Aleksandr Zagirnjak kaappasivat 10. heinäkuuta lentokoneen sen noustua Petroskoista ja vaativat sen lentäjää lentämään Tukholman Arlandan lentoasemalle. Polttoainepulaan vedonnut kapteeni laskeutui kuitenkin Helsinki-Vantaan lentoasemalle.
Tupolev laskeutui Helsinki-Vantaa lentoasemalle 20.49. Poliisi yritti päästä koneeseen klo 23.00 mutta kaapparit eivät päästäneet heitä sisään. Heti laskeutumisen jälkeen kaapparit vapauttivat lentokoneen lentäjät ja matkustamohenkilökunnan.
Myöhemmin viisi panttivankia onnistui pakenemaan koneesta. Vähitellen kaapparit päästivät koneesta pois yhä useampia matkustajia.
Kaapparit vaativat lentomahdollisuutta ulkomaille uhaten muussa tapauksessa räjäyttää koneen käsikranaatilla (joka todellisuudessa oli harjoituskranaatti).
Toisena kaappauspäivänä kaappareiden kanssa käytiin neuvotteluita, joissa heille kerrottiin, ettei Ruotsi antaisi heille turvapaikkaa. Kaapparit pyysivät päästä Norjaan, Itävaltaan tai Saksan liittotasavaltaan.
Kolmantena päivänä kaappausdraama päättyi, kun kaapparit nukahtivat, ja kolme viimeistä panttivankia pääsi pakenemaan. Tämän jälkeen kaapparit antautuivat poliisille, ja heidät vietiin keskusrikospoliisin kuulusteltaviksi.
Kolme päivää myöhemmin kaapparit luovutettiin Neuvostoliittoon, jossa Zagirnjak tuomittiin kahdeksan ja Šelusko viidentoista vuoden vankeusrangaistukseen julkisessa oikeudenkäynnissä.
Suomelle neuvostoliittolaisen koneen kaappaus oli vaikea kysymys, jota hallitus ja tasavallan presidentti hoitivat henkilökohtaisesti. Ensimmäisen kaappauspäivän illan mittaan lentokentälle saapui kuitenkin lähes koko hallitus, joka toimi lentokentän alla olleissa suojatiloissa.
Pääministeri Kalevi Sorsa oli lomalla pääkaupunkiseudun ulkopuolella, mutta hänen kanssaan oltiin jatkuvassa puhelinyhteydessä. Tilanteesta vastasi hallituksen asettama ministeriryhmä. Käytännössä toiminnan pääsuuntalinjoista päätti presidentti Kekkonen. Hän päätti, ettei kaappareille myönnettäisi missään tapauksessa turvapaikkaa.
Paikalle saapui myös Neuvostoliiton suurlähettiläs Vladimir Stepanov joka vaati tiukasti suomalaisia ratkaisemaan tilanne väkivaltaa käyttäen. Siihen ei kuitenkaan suostuttu.
Stepanovin läsnäolon vuoksi länsimaisissa medioissa syntyi kuitenkin kuva, jonka mukaan Suomen viranomaiset olisivat toimineet tilanteessa neuvostoliittolaisten tahdottomina käskyläisinä.
Osallistu keskusteluun!